tyyliametsastamassa.indiedays.com

www.tyyliametsastamassa.indiedays.com   Sitten näkyy taas päivitykset!

Mamma soitti minulle ennen syntymäpäivääni joulukuun alussa ja kysyi, että "Benetton vai Peter Hahn?".  Aiempien keskustelujemme vuoksi tiesin heti mitä kysymys koski, uutta kashmirneuletta. Koska en ollut ihan suunnattoman tyytyväinen edellisen Benettonilta hankitun kashmirpuseroni laatuun valitsin jälkimmäisen. Ja niinpä mamma postitti minulle ihanan vaalean harmaan neuleen, jonka kuva vilahti tässä postauksessa. Käydessäni joululomalla kotona paljastui äidin kätköistä sitten myös hänen alennuksesta hankkimansa Benettonin neule ja jotenkin siinä kävi niin, että sekin lähti minun mukaani.

Oikeasti tuo neule oli auki aina alaresoriin saakka, mutta tällaiselle ryntäilevälle (mahtava erään lukijan käyttämä termi kuvailemaan etuvetoista puskuri-pirkkoa) ihmiselle sellainen ei oikein istu puseron valahdellessa ikävästi tissien yli kainaloihin. Äidillä on itsellään tuo sama neule mustana ja hän oli ratkaissut ongelman tuolla kuvassa näkyvällä tavalla ja havainnut sen hyväksi. Mamma siis asensi sievät helmiäsinapit minunkin neuleseeni tekemään kaula-aukosta maltillisemman. Nappeja ei ommeltu, vaan ne kiinnitettiin organzanauhalla solmien. Kropalleni täysin vääränmallisesta neuleesta loistavaksi istuvaksi yksilöksi siis todella pienellä ja yksinkertaisella tuunauksella. Onneks mun mamma on tällaisissa asioissa itseäni huomattavasti etevämpi.

Sain kotoa mukaani myös yhden astetta ohuemman kitin värisen kashmirneuleen. Resoreilla varustettu o-aukkoinen malli ei oikein tunnu omalta päiväkäyttöön, joten ihanan tuntuinen neule pääsi välittömästi yökäyttöön. Olen tainnut asiasta jo aiemminkin mainita, mutta mä tosiaan usein talvella nukun vanhoissa kashmirneuleissani etenkin, jos elävä miespatterini ei ole paikalla.

Käytän neuleitani ympäri vuoden, mutta varsinkin nyt pakkasilla ne ovat olleen kultaakin kalliimpia. Kashmirit ovat niin ihanan ohuita, että niitä voi huoletta kiskoa pari kappaletta päällekkäin takin alle ilman, että tulee mahdoton michelinukko-olo. Suosittelen todella lämpimästi!

Hyviä klassisia perusmalleja löytyy esim. jo mainitsemaltani Peter Hahnilta. Kotimaista tarjontaa edustaa puolestaan Arelalizza jonka yksinkertaisesta talvimallistosta kelputtaisin itselleni parikin ihanaa asiaa. Benettonilla on myös perusmalleja tarjolla lähes joka talvi, mutta oman kokemuksen mukaan laatu on vuosien varrella hieman vaihdellut eivätkä kaikki heidän kashmirinsa ole olleet kestävyydeltään parhaimmasta päästä, kun taas välillä on löytynyt todellisia helmiä. Meneillään olevat alennusmyynnit kannattaakin käyttää hyödyksi ja kuikuilla pitkäikäisten ja ihanien kashmirneuleiden perään.

Sitten vielä ilmoitusasiaa! Huomenna yritellään sitä Indiedays siirtoa jälleen uudelleen, joten postaamaan pääsee seuraavan kerran vasta maanantaina (ja menojeni vuoksi en kirjoittele varmaan silloinkaan). Pidetään peukut pystyssä, että tällä kertaa menee kaikki niin kuin pitääkin ja tapaamme ensi viikolla uudessa osoitteessa. Jos joltain nyt on tämä Indiedays-asia mennyt ohi, niin lisätietoa asiasta näissä postauksissa.

Kommentit eivät tosiaankaan valitettavasti siirry uuteen blogiin, joten kaikki kysymykset kannattaa tämän lauantain jälkeen malttaa uuteen blogiin asti, jossa pystyn niihin sitten taas vastaamaankin.

Hahaa. Mulla oli oikeesti alun perin suunnitelmana, että olisin hieman jekuttanut teitä tätä uutta tukkaani koskien. Löysin nimittäin äitini kätköistä yhden lyhyen vaalean peruukin ja etenkin kun pari lukijaa kyseli tukkavärikuvan yhteydessä, että olenko mennyt blondaamaan hiukseni. Huijausaikeeni kuitenkin kariutuivat koska en malttanut enää olla esittelemättä oikeaa lopputulosta eikä kuvien ottaminenkaan kiinnostanut nyt lainkaan, kuten tämän postauksen kököistä peilikuvista voitte huomata.

Mulle muuten sattui pieni onnettomuus napsiessani noita kuvia vessassa. Katsomatta tarkemmin kuvittelin vessanpöntön kannen olevan kiinni ja nojauduin siihen polvellani. Ja kuinka kävikään.. Jalkani humahti polvi edellä pönttöön reiteni ja sääreni iskeytyessä kipeästi reunoihin. Minulla oli kamera kädessäni, mutta onnistuin onneksi pitelemään siitä tiukasti kiinni ja kaatuessani kohti kylpyammetta sain otettua vapaalla kädelläni hieman vastaan. Säikähdin ihan pirusti. en itseni vaan kameran vuoksi. Olisi siinä ollut vakuutusyhtiöön selittelemistä.. "no mä koitin kuvata omaa tukkaani vessassa ja putosin vessanpönttöön ja siinä rytäkässä hajosi muutaman tonnin kamera." Nice. Onneksi kävi hyvin ja ainoa kolhuja saanut on minä. Ihmeellisesti säästyin pahemmilta mustelmilta vaikka reidessä ja sääressä isot kivuliaat alueet onkin. Tekevälle sattuu, eiks niin?

Mutta sitten siihen tukkaan. En taaskaan oikein tarkkaan tiennyt Maikulle mennessäni, että mitä tahtoisin, mutta yhdessä tuumimalla sitä aina päästään minua täydellisesti miellyttävään lopputulokseen. Tässä on nyt vaan yksi versio siitä millä tavoin nuo karvat voi päähän järjestellä. Muita variaatioita sitten sitä mukaa, kun niitä tulee.

Eli pituus jätettiin päältä aika entiselleen ja ajeltiin sivut lyhyiksi. Toiselta puolelta lyhyt osuus on isompi kuin toiselta. Taaksekin jätettiin tollanen lätkä-takatukka tuomaan hieman pehmeyttä. Väri ei hirvittävästi muuttunut vaan hiukset ovat edeleen melko tumman ruskeat. Pitkiin osiin laitettiin sekaan mustia raitoja tuomaan hieman väriin ryhtiä. Kun vetaa etutukan noin päin kuin kuvissa, paljastuu tuo pienempikin sänkialue, mutta sen saa myös piiloon vaihtamalla etutukan suuntaa. Ajattelin myös opetella vääntämään tuosta jonkunlaisen mielenkiintoisen torttukampauksen, jotta aina ei tarvitsisi piilotella naamaa tuon reuhkan alla. Katsotaan mitä kaikke opin tuon kanssa tekemään. Mutta tykkään tukasta itse aivan villisti ja syy on nimenomaan sen muunneltavuus. Se taipuu siististä ja sileästä lookista aina melkoisiin kasari-punk fiiliksiin. Just mahtavaa. Mitä ihmettä nainen tekisi ilman ihanaa, taitavaa ja idearikasta kampaajaa? Olis ainakin pulassa. Ja mahtava Maikkuhan löytyy siis Porin Hiusmuotoilukeskus Glazesta, kun sitä taas joku kuitenkin kysyisi.

Tiedän, että sillä puolen ruutua moni taas miettii, et "kamala" ja "ei yhtään naisellinen" ja monen mielestä mulle sopis paremmin pehmeemmät ja tyttömäisemmät frisyyrit. Miespuolinen ystäväkin totesi tukan nähtyään vain, että "tyly". Ja onhan se totta, että ei tää maailman tyttömäisin tukka ole, mutta kuka sanoo, että pitäisi ollakaan. Lyhyet ja jskus aika rajutkin kampaukset on kuuluneet mun tyyliin jo vuosia ja vuorotelleet sulassa sovussa pehmeämpien ja naisellisempien lookkien kanssa. Mulle tulee aina jotenkin tosi skarppi ja voimakas olo, kun käyn kampaajalla ja saan pitkäksi venähtäneen pehmotukan jälleen rajumpaan rokkikuosiin. Pukeutuminenkin usein elää hieman sen mukaan millainen vaihe sattuu kampauksessa olemaan. Mutta ehkä tällä kertaa mun pitäisikin koitta rohkeasti yhdistää tähän ilmeeseen jotain tosi naisellista. Saa nähdä mitä seuraavina viikkoina eksyy päälle..

Mitäs sanoo raati? Mun aiempia tukkahommia voi vilkuilla kategoriasta Tukkahommia. (yllättävää..)

Ja sitten aiheeseen 2 eli Indiedays. Ajattelin vastata tänään saamaani kommenttiin ihan näin postauksessa, niin ei jää keneltäkään huomaamatta.

Kuten moni on jo saattanutkin huomata, uuden blogin toiminnan kanssa on ollut vielä pientä probleemaa. Jotta kaikki saataisiin toimimaan kuin rasvattuna, on Indiedaysin johtoporras päättänyt lykätä lopullista muuttoa viikolla eteenpäin, jotta serveri saadaan kestämään suuret liikennemäärät. Noista teknisistä haasteista johtuen jatkan bloggaamista täällä Vuodatuksessa vielä tämän viikon ajan. Mutta tuskinpa se ketään haittaa. Samat jutut ne on kerroinpa ne täällä taikka uudessa osoittessa.

Kävin tänään muuten kuvan mukaisessa operaatiossa. Ihminen ei kyllä todellakaan ole kauneimmillaan meikittömänä ja tukka vedettynä värillä pitkin kupolia. :D

Lopputuloksesta kuvia toivottavasti huomenna, jos vaan joku ehtis niitä valoisan aikaan nappailemaan.

Tällä viikolla suunitelmissa postata myöskin vihdoin ne marras- ja joulukuun kuukausikäräjät ja kotikotoa löytyi albumeista lisämateriaalia mun todella "tyylikkäästä" nuoruudestani, joten niitä kuvia ajattelin hihiteltäväksenne laittaa. Teini-Veeran tukka- ja pukeutumistyyliä on jo aiemminkin ollut esillä ja ne postaukset löydät kategoriasta Tuhlauksen salattu menneisyys.

Heipä hei! Tulin aan ilmoittelemaan, että seuraava postaus onkin sitten vasta uudessa osoitteessa tyyliametsastamassa.indiedays.com joka siis aukeaa maanantaina. Sunnuntaina ei ole lupaa enää postata tänne vanhaan blogiin, kun sisältöä siirrellään.

Ja kuten jo aiemmin kerroin, vanhojen postausten kommentit eivät tule siirtymään postausten mukana. Mikäli siis olet jättänyt jonkin kysymyksen, johon et ehtinyt saada vastausta täällä vanhan blogin puolella, niin pistä mailia (vielä toistaiseksi osoitteeseen tuhlaus@gmail.com) tai tuuppaa kysymys uudelleen uudessa blogissa.

Ja sitten kun uuteen blogiin päästään, niin kertokaahan ihmeessä mielipiteitänne bannerista ja ulkoisesta olemuksesta muutenkin!

Nähdään maanantaina uudessa paikassa!

PS. Uuden osoitteen myötä nimi Tuhlaus jää ainakin osittain historiaan ja alan käyttää blogissa oikeaa nimeäni. Eli hei vaan kaikille, nimeni on Veera. :)

Vuodenvaihde on oivallista aikaa kaikenlaisille tilinpäätöksille ja menneiden tutkailuille, joten vilkaistaanpa hieman täällä blogissa esillä olleiden asioiden parhaimistoa vuodelta 2009.

Vuoden paras tukka

Mä niiiin rakastin tuota Marjon mulle keväällä loihtimaa upeaa tukkaa, joka taipui kahdeksi täysin erilaiseksi lookiksi, kuten kuvista näette. Mulla on aika kampaajalle ja mä haluan ehdottomasti jotain yhtä makeeta. Maikku rakas, alapa miettiä jotain superhypermahtavaa! :D

Vuoden lemppari-asut

Pvc-leggarit kera punaisten korkkareiden ja ketjujen ovat olleet varsinainen turva-asu moniin viikonloppurientoihin. Kyseinen kombo on eksynyt päälle lähes joka kerta kun kaapista ei kerta kaikkiaan ole tuntunut löytyvän mitään, eli todella usein. Mutta viihdyn kyseisessä rokkilookissa erinomaisesti.

Tämä kokomusta asu parin viikon takaa tuntuu just nyt kaikista eniten minulta itseltäni. Voisin näyttää tältä joka päivä.

Syntymäpäivän simppeliasu kuuluu suosikkeihin siksi, että se sai minut ymmärtämään, että voisin vallan hyvin useamminkin uskaltautua käyttämään mustan sijasta myös jotain vaaleampaa.

Sininen mekko pilkistävillä rintsikoilla kuuluu lemppareihin siksi, että se on jotakin ihan muuta kuin normaali bileasuni ja myös tämä on loisto muistutus siitä, että minulle käy jokin muukin kuin musta.

Vuoden parhaat kengät

Ehdoton ykkössija menee syksyllä hankkimilleni Vagabondin Ultima-bikereille. Ei nämä tarvitse selittelyä. Täydelliset jokapaikan kengät.

Budapestistä löytämäni ihanuudet saivat henkeni hetkeksi salpautumaan. Samanlaisia ei ole tullut vielä missään vastaan ja se on tietenkin plussaa.

Vuoden parhaat tapahtumat

Muutaman päivän reissu helteiseen Budapestiin yhdessä vanhempieni ja murun kanssa oli ihana paussi arkeen. Rakastuin kaupunkiin niin, että tahdon ehdottomasti päästä takaisin.

Metallican keikka Kirjurinluodolla oli ehdottomasti koko kesän kohokohta. Epävakaasta säästä ja palveluiden takkuamisesta huolimatta päivä oli aivan mahtava ja fiilis uskomattoman korkealla. Mä taisin tirauttaa jopa pienen onnen kyyneleen Enter Sandmanin tahdissa, niin hyvältä tuntui olla just sillon just sillä ja just siinä seurassa.

Vuoden parhaat bileet

Kaverin kesäkuiset hääteemalla järkätyt synttärit olivat ehdottomasti hulvattomimmat kekkerit joissa olen koskana ollut. Ilta sisälsi niin lahjojen jakoa joulukuusen ympärillä kuin alastomia palomiehiäkin. Päädyin mustan morsiamen asussani maakuntalehden viikonloppuliitteen kanteen.

Kovin pahasti ei jää kakkoseksi myöskään ystäväpariskunnan ysäribileet, joissa mulla oli ihan sairaan komea kavaljeeri. :D Harvoin näkee mun murua niin antaumuksella keskittyvän siihen, että mitä hän pistäis päällensä, kun näitä bileitä varten. Mut lopputulos oli vaivan arvoinen, eikö?

Vuoden paras asukuva

Vaikkei tässä koko asua näykään, niin tykkäsin otoksesta ja sen fiiliksestä todella paljon. Kuvassa oleva nahkarotsi kuuluu myöskin seuraavaan kategoriaan, eli vuoden parhaat ostokset.

Vuoden paras vaateostos

Moneksi taipuva Miss Sixtyn ohut loimi on reilussa kuukaudessa osoittautunut aivan lyömättömäksi. Mamma keksi vielä yhden tavan lisää kuinka tuon voi pukea. Nerokasta.

Vuoden parhaat kirpparilöydöt

5€ maksaneet nahkaiset nyörisaappaat olivat mielestäni huippulöytö kaikinpuolin. Saappat ovat oivallinen kaveri erityisesti monelle neulemekolle. Myös pari muutaman euron mustaa jakkua (joista toinen kuvassa), ovat osoittautuneet todella monikäyttöisiksi ja upeiksi löydöiksi.

Vuoden paras uusi oppi

Innostuin valtavasti, kun Pointin ihana Cindy neuvoi minulle alusta loppuun saakka kuinka tehdä kunnon tumma silmämeikki. En ollut aiemmin uskaltanut juuri käyttämään alarajauksia, mutta ammattilaisen käsittelyssä tajusin sen olevan loistojuttu.

Vuoden paras tuunaus

Eipä mulla kauheesti tule noita tuunailuja harrastettuja, kun tunnen itseni melko tumpeloksi kaikissa käsityöhommissa, mutta harvoista viime vuoden väsäilyistä mieleen jäi erityisesti nuo reikäleggarit. Tykkään niistä kovin, mutta koska pelkään niiden lopullista hajoamista, olen uskaltanut käyttää niitä kovin vähän. Heti kun kelit muuttuu niin, että tarkenee tuollaisilla hyvin tuuletetuilla pöksyillä, lupaan kaivaa nuo kaapista käyttöön.

Vuoden parasta musaa

Viime aikaisen hehkutuksen määrän vuoksi ei taida olla vaikea arvata, että Amophis on löytänyt tiensä levylautaselleni viimeksi kuluneen vuoden aikana jatkuvasti. Livenä en ehtinyt herroja näkemään kuin kaksi kertaa, mutta ehkäpä tänä vuonna lisää.

Eiköhän niitä siinä ollut jo parhauksia. 2009 vuoden asioihin palaan vielä kuukausikäräjien merkeissä, sillä ne on pitämättä sekä marras- että joulukuulta. Siiten kun ne on hoideltu, niin on vielä yhteenvedon aika. Se vähän jännittää. Tulosten perusteella voinkin sitten miettiä millaisia korjausliikkeitä voisin tehdä shoppailussani tänä vuonna. Mutta palaan tähän aiheeseen siis joskus ensi viikolla, kun olen päässyt takaisin Poriin täältä pohjoisesta ja saanut akuutimmat hommat alta pois.

Nyt pehkuihin ja huomenna luvassa 8,5 ihanaa tuntia junamatkustamista. Voi yök. Onneks on läppäri ja Marie Antoinette-leffa sekä pari kivaa akkainlehteä..

Elämässä sattuu kaikenlaista ja tänään mä kaipasin niiden kaikenlaisten sattumien vuoksi lohtua. Ja aika moni nainenhan tietää, että shoppailu on tunneasia ja uudella mekolla voi sekä palkita että lohduttaa itseään. Eihän se välttämättä surun keskellä pitkälle vie, mutta joskus ikävän tilanteen sattuessa kohdalle tekee ihan hyvää miettiä jotain niinkin hömppää kuin vaatteiden hankintaa. Ja se mielikuva itsestä säteilemässä upeana uudessa mekossa (ei vielä välitetä siitä, että mielikuva voi osoittautua täysin vääräksi) voi ilahduttaa ja kannustaa edes hieman eteenpäin. Tähän teoriaan minä tänään nojasin ja kiljahdin ilosta, kun kuolaamani Whistles-mekon hinta oli pudonnut eilisestä vielä 25 punnalla. Kyllä kannattaa malttaa mielensä, eikä syöksyä tilausnapille heti ensivilkaisulla.

Mekolla oli nyt siis hintaa 63 £ ja se on tulossa minulle. Nyt vaan rukoillaan, että se on livenä yhtä ihana, mahtuu päälle ja saa mut näyttämään upealta. Totuus voi olla toinen ja jos niin käy, että kolttu ei imartele minua ja jos rakkaus piirunkaan vertaa lässähtää paketin avatessani, niin palautukseen se lähtee siitä huolimatta, etä palauttaminen on kustannettava itse.

Mä julistan tämän mekon nyt pelinavaukseksi tulevan vuoden vaatehankintojen tarkempaan harkintaan. Vähemmän, mutta ihanampia. Jos se ei ole puhdasta rakkautta niin kyseiselle vaatteelle ei ole tilaa majatalossa. Toki on sitten erikseen ne ihan puhtaasti käytännön syistä ja tarpeesta ostetut jutut kuten vaikkapa ulkoiluhousut, urheilurintsikat, alushousut, sadetakki ym. sellaiset jutut joita kohtaan nyt ei välttämättä synny suuren suurta rakkauden tunnetta. Niitä harkitaan sitten hieman eri perusteilla kuin ylitsevuotavan rakkauden määrällä.

Mä niin toivon, että tuo on mahtava, sillä mekolle olisi luvassa mahtavat pirskeet vielä tammikuussa. Mikäli ihanuus pettää minut, on minulla onneksi takataskussa toinen tänään hyväksi havaittu harmaa mekko vetoketjusomisteilla. :D

Mulla olis pientä ilmoitusluontoista asiaa. Ensi maanantaina 4.1.2010 avataan uusi muotiin, tyyliin ja kauneuteen keskittyvä lifestyle-porttaali Indiedays. Sivustolla on mukana 19 muoti-/tyyliblogia ja Tyyliä metsästämässä on yksi niistä.

Blogini on täällä vanhassa paikassa normaalisti luettavissa sunnuntaihin saakka ja sitten maanantaista lähtien osoitteessa www.tyyliametsastamassa.indiedays.com. Myös nykyinen osoite tyyliametsastamassa.com tullaan ohjaamaan suoraan uuteen paikkaan. Päivitän uuden osoitteen myös Blogilistalle ja Blogloviniin, joten niiden kautta kirjoituksiani seuraavat pysyvät myös edelleen kärryllä. Myös kaikki vanhat postaukset siirtyvät uuteen blogiin arkistotavaraksi, joten vanhoihin juttuihinkin palaaminen onnistuu edelleen.

Ainoa ongelma oman blogini kohdalla on se, että kommentteja ei välttämättä onnistuta siirtämään. (Olen ainoa vuodatuksesta muuttava, Bloggeria käyttäneiden blogien kohdalla kaikki kama saadaan muutettua.) Voi olla, että mahdollisuuksien mukaan yritän siirtää ainakin uusimpien postauksien kommenteja uuteen bogiin sitten vaikka manuaalisesti. Mutta katsotaan nyt miten muuttoa hoitavat tyypit hommissaan onnistuvat.

Mikäli tämä asia herättää jotain kysymyksiä, niin pistäkää tulemaan vaan!

Indiedaysin vaiheita voit seurata mm. Facebookissa ja Twitterissä. 

PS. Alapuolella myös ihan "oikea postaus" eilisillalta.

Minulla ei ole hirveästi mitään selkeitä lempparivaatemerkkejä, vaan minuun kolahtavat yksittäiset jutut sieltä täältä. Joskus harvoin eteen kuitenkin tupsahtaa laajempia kokoelmia vaatteita jotka voisin lähes kaikki ottaa riemusta kiljuen osaksi puvustoani.

Asoksen alemekkoja selatessani silmäni nauliutuivat tuohon alla olevaan Whistles-merkkiseen biker-henkiseen silkkimekkoon ja olin välittömästi myyty. Mekossa on kaikkea mitä toivoa saattaa, miellyttävä materiaali, pieniä ja mielenkiintoisia yksityiskohtia, sopivan rock fiilis ja merkin koot jatkuvat aina kokoon 16 saakka, joka ainakin yleisesti mahtuu itselleni. Huraa! Tällä hetkellä ainoa epävarmuustekijä välillämme on hinta. Ihanuus olisi nyt tarjolla 88 £ hintaan normaalin 125 sijasta, mutta just nyt sekin tuntuu minulle hieman kovalta. Mutta toisaalta, kyseessä on unelmamekko..

Totaalirakastuminen sai minut tietysti innoissani katselemaan josko samalta merkiltä löytyisi muutakin mielenkiintoista. Ja voi kuulkaa.. että löytyikö? Kaikkea upeaa lähinnä mustan ja harmaan sävyissä. Yksinkertaisia, mutta särmikkäitä pienillä yksityiskohdilla varustettuja upeita vaatteita, joiden materiaaleina ovat mm. kashmir, silkki, merinovilla, mohair ja nahka. Vaatteiden jujuina on mm. päälleommeltuja vetoketjuja, epäsymmetrisiä helmoja ja jännittäviä leikkauksia. Fiilikseltään Whistlesin vaatteet ovat juuri sitä mitä minä haluaisin vaatekaappini sisällön olevan. Huoletonta, graafista ja sopivasti särmää, kaikkea tuota yhtäaikaa.

Whistlesin oma verkkokauppa ei ilmeisesti toimita saarivaltioiden ulkopuolelle, mutta Asokselta löytyi melko suuri valikoima ihanuuksia. Tuotteiden hinnat liikkuvat keskimäärin 70-150 £ tienoilla (mekot, neuleet ja housut), mutta hameita ja t-paitoja irtoaa huokeammallakin, kun taas esim. takkiien hinnat liikkuvat 250-350 £ kieppeillä.

Mm. tämän viimeisen kuvan merinovillaisen neulemekon voisin kuvitella päälleni nyt just heti! Hihansuiden ja helman epäsymmetrisyydet ovat ihana yksityiskohta, harmaan eri sävyt yhdessä hurmaavat ja vetskaritaskukin on pelkkää plussaa. Jos lotto tuo mulle ens lauantaina tonnin, (enempää en edes pyydä, en viitsi olla ahne) niin pistän ne näihin ihaniin vaatteisiin. Pari ihanaa neuletta, muutama mekko ja ainakin yhdet housut olisivat niin minun, jos vaan rahat riittäis. Enempää en pysty ihkuttelemaan, kuvat puhukoon puolestaan.

Koliseeko keneenkään muuhun? Entä onko kellään kokemuksia Whistlesin vaatteista?